Ei oikein tiedä mistä alkaa....On niin pitkän aikaa ollut kirjoittamatta mitään. Otsikko kuitenkin kertoo paljon tämän hetkisiä kuulumisia. Yksi on joukosta pois :( 

Kuvassa Mila ja Aaron vuonna 2013

Se oli ihan tavallinen perjantai (pitkäperjantai) päivä. Arto ja Jiri oli lähteneet Mikkeliin jääkiekko turnaukseen. Olin muiden poikien kanssa päineen kotona, lähdin iltasella noin viiden aikaan lenkille. Käytiin metsässä ja pellolla, koirat sai juosta irti. kotia päin tultaessa otan koirat aina kiinni ennen tienylitystä, vaikka tie on pieni mutta mutka ja mäki estää näkyvyyden. Muut olin jo ottanut kiinni kun puhelin soi, soittaja oli Leena, oltiin sovittu vierailusta. Vastasin puheluun. huomasin nurkka silmällä miten Mila haisteli ilmaa, yhtäkkiä koko koiraa ei näkynyt, ei tullut vaikka kutsuin. Lopeteltiin puhelu ja vein muut koirat jo kotiin. Milaa ei edelleenkään kuulunut eikä näkynyt. Koira joka normaalisti tuli heti tai meni kotiin odottamaan. Kävin jo Ouluntien isontien varresta katselemassa ettei olisi mennyt sinne ja jäänyt auton alle. Kotia päin kävellessä kuulin talomme vieressä olevasta kuivaamosta vaimeaa haukkua, Mila oli tippunut sinne! Soitin äidille että onko kuivaamon omistaja, enoni kotona koska en osannut hämärässä kulkea, enkä tuntenut paikkoja. Heikki ei ollut kotona. soitin seuraavaksi Tatulle, pojalleni että tulee näyttämään valoa että saadaan Mila nostettua ylös sieltä. Oli tippunut noin 1,5 metrin matkan. Pois nostettaessa Mila oli vain innoissaan ja iloinen kun pääsi pois. Ei mitään merkkejä putoamisesta, pieni naarmu silmän alla, ei muuta. Mila juoksi iloisesti hypähdellen kotia. Ilta oli ihan normaali katsottiin televisiosta Jirin turnausta Mikkelistä ja Milakin oli järkytyksestään selvinnyt ja rauhoittui nukkumaan takan eteen. Ovella kävi myös Heikki kyselemässä Milan vointia ja että tuliko putoamisesta mitään. Onneksi ei tullut, unohdin melkein koko putoamisen, kunnes keskiviikkona illalla lenkillä, Mila köhähti, ei mitenkään isosti mutta sillain että samalla tuli vähän limaa. Katsoin ettei kurkussa ollut mitään ja jatkettiin lenkkiä. Mila oli energinen ja paini Morriksen kanssa, ei mitään äsymisen merkkiä vielä silloin. Torstaina töistä tullessa Mila köhi enemmän. Soitin eläinlääkäriin joka arvioi että kyseessä on kennelyskää, saatiin kotiin hoito-ohjeet ja seurailtiin tilannetta. Yön aikana Mila oli rauhallinen, valvoin Niken kanssa koska poika oli kuumeessa ja nukkui huonosti. Mila köhähti pari kertaa yön aikana, ja oli rauhallisen oloinen. aamulla tilanne oli kuitenkin toinen, soitto ell, ja lähdettiin Oulaisten päivystykseen missä Milalle annettiin happea ja suoneen nesteen poisto piikki. Kuunnellessa keuhkot olivat täynnä nestettä ja hengitys sen vuoksi vaikeaa. Kun tilanne saatiin tasoittumaan, lähdimme kiireellä Oulun evidensiaan. Matkalla Mila huononi, kun kannoin sitä autosta ell sisään se mentti kerran tajunnan pissasi mun syliin. Sisällä Mila laitetttiin suoraan happikaappiin. Ell sanoi että ennuste on todella huono ja että ennnen kuin he pystyisivät tekemään mitään vointi pitäisi saada kohoamaan, koska Mila ei kestäisi röntgeniä tai ultraa. Meitä kehoitettiin lähtemään käymään syömässä (mulla oli kuumeiset lapset mukana eikä tosiaan oltu syöty vielä mitään niin lähdimme). Saatuani tilattua pojille ruuat, Evidensiasta  soitettiin lupaa Milan nukuttamiseen, vointi oli romahtanut heti kun oltiin lähdetty, kuvissa keuhkot olivat täynnä nestettä, eikä Mila ollut enää tässä maailmassa. Annoin luvan laittaa sen viimeisen piikin. Pojat söivät ruokansa, itse en pystynyt. Lähdettiin takaisin Evidensiaan sanomaan Milalle hyvästit ja sopimaan tuhkauksesta. 

Ajomatkasta en oikein muista mitään, en edes sitä muistanut että äiti oli soittanut ja kertonut että kuivaamossa on myrkkyä ollut. Puhelu palasi mieleeni vasta myöhemmin, ehkä en halunnut uskoa sitä vaan työnsin sen mielestäni pois. ViikkoMilan kuolemasta haettiin tuhkauurna kotiin. Milan paikka on nyt sen oman Vuoden 2012 Oulaisten kennelkerhon tokokoira pokaalin vieressä :( Tätä kirjoittaessa (25.6 kuolemasta on kulunut jo yli kaksi kuukautta, mutta edelleen se on vaikea käsitellä...Ikävä on eikä se mene pois. 

uurna hyllyssä. Huono kuvanklaatu, kännykällä otettu.

 

 

                                      MILA 29.10.2009 - 21.4.2017 

                "Vapaa! Mene vaan,se on viimeinen käsky, uutta käskyä ei tule"