Juhannus oli perinteiseen tapaansa, kylmä, mutta onneksi vähäsateinen, niin saatiin kuitenkin reenailtua. Sekä oltua paljon ulkona. Lisään kuvia ja selostuksia reeneistä alle satunnaisessa järjestyksessä.

Metka 10 viikkoa ja ada 4 vuotta viettämässä juhannusta 

Metkan ja Morriksen juhannus tanssit..

...ja painimiset

Painien jälkeen käytiin vielä Arton liikkeessä tutustumassa...Metka ei ollut moksiskaan, pikemminkin tyytyväinen kun pääsi nukkumaan..

Meringue´s Wild style "Metka" 10 viikoa tasan.

Koitan opetella seisottaan molemmin päin :D

Metka ja Metkan ihana pää <3

Pikku rinsessa

"Plääh..väsyttää jo tää mallin homma.."

Illalla käytiin vielä Irvan mottoriradalla katsomassa kun Arto testasi autoa....

Sunnuntaina pakattiin penskat ja Ada autoon ja mentiin yläasteen kentälle reenaamaan.

Ada noutamassa

ada seuraa

Metskun palautus

Morris tahtoo tehdä jotain :)

Morris teki kiertoa, kuvaaja vain oli hitaana :)

Morri seuraamisen alkeita (liian takana)

Metka perusasentoja

Metka ja eka imutus...

Metka osaa istua.

Tarkkaavaisena

Seisottamista ollaan harjoiteltu missä tahansa 

Kotona uni vei voiton.

Ei oikein tiedä mistä alkaa....On niin pitkän aikaa ollut kirjoittamatta mitään. Otsikko kuitenkin kertoo paljon tämän hetkisiä kuulumisia. Yksi on joukosta pois :( 

Kuvassa Mila ja Aaron vuonna 2013

Se oli ihan tavallinen perjantai (pitkäperjantai) päivä. Arto ja Jiri oli lähteneet Mikkeliin jääkiekko turnaukseen. Olin muiden poikien kanssa päineen kotona, lähdin iltasella noin viiden aikaan lenkille. Käytiin metsässä ja pellolla, koirat sai juosta irti. kotia päin tultaessa otan koirat aina kiinni ennen tienylitystä, vaikka tie on pieni mutta mutka ja mäki estää näkyvyyden. Muut olin jo ottanut kiinni kun puhelin soi, soittaja oli Leena, oltiin sovittu vierailusta. Vastasin puheluun. huomasin nurkka silmällä miten Mila haisteli ilmaa, yhtäkkiä koko koiraa ei näkynyt, ei tullut vaikka kutsuin. Lopeteltiin puhelu ja vein muut koirat jo kotiin. Milaa ei edelleenkään kuulunut eikä näkynyt. Koira joka normaalisti tuli heti tai meni kotiin odottamaan. Kävin jo Ouluntien isontien varresta katselemassa ettei olisi mennyt sinne ja jäänyt auton alle. Kotia päin kävellessä kuulin talomme vieressä olevasta kuivaamosta vaimeaa haukkua, Mila oli tippunut sinne! Soitin äidille että onko kuivaamon omistaja, enoni kotona koska en osannut hämärässä kulkea, enkä tuntenut paikkoja. Heikki ei ollut kotona. soitin seuraavaksi Tatulle, pojalleni että tulee näyttämään valoa että saadaan Mila nostettua ylös sieltä. Oli tippunut noin 1,5 metrin matkan. Pois nostettaessa Mila oli vain innoissaan ja iloinen kun pääsi pois. Ei mitään merkkejä putoamisesta, pieni naarmu silmän alla, ei muuta. Mila juoksi iloisesti hypähdellen kotia. Ilta oli ihan normaali katsottiin televisiosta Jirin turnausta Mikkelistä ja Milakin oli järkytyksestään selvinnyt ja rauhoittui nukkumaan takan eteen. Ovella kävi myös Heikki kyselemässä Milan vointia ja että tuliko putoamisesta mitään. Onneksi ei tullut, unohdin melkein koko putoamisen, kunnes keskiviikkona illalla lenkillä, Mila köhähti, ei mitenkään isosti mutta sillain että samalla tuli vähän limaa. Katsoin ettei kurkussa ollut mitään ja jatkettiin lenkkiä. Mila oli energinen ja paini Morriksen kanssa, ei mitään äsymisen merkkiä vielä silloin. Torstaina töistä tullessa Mila köhi enemmän. Soitin eläinlääkäriin joka arvioi että kyseessä on kennelyskää, saatiin kotiin hoito-ohjeet ja seurailtiin tilannetta. Yön aikana Mila oli rauhallinen, valvoin Niken kanssa koska poika oli kuumeessa ja nukkui huonosti. Mila köhähti pari kertaa yön aikana, ja oli rauhallisen oloinen. aamulla tilanne oli kuitenkin toinen, soitto ell, ja lähdettiin Oulaisten päivystykseen missä Milalle annettiin happea ja suoneen nesteen poisto piikki. Kuunnellessa keuhkot olivat täynnä nestettä ja hengitys sen vuoksi vaikeaa. Kun tilanne saatiin tasoittumaan, lähdimme kiireellä Oulun evidensiaan. Matkalla Mila huononi, kun kannoin sitä autosta ell sisään se mentti kerran tajunnan pissasi mun syliin. Sisällä Mila laitetttiin suoraan happikaappiin. Ell sanoi että ennuste on todella huono ja että ennnen kuin he pystyisivät tekemään mitään vointi pitäisi saada kohoamaan, koska Mila ei kestäisi röntgeniä tai ultraa. Meitä kehoitettiin lähtemään käymään syömässä (mulla oli kuumeiset lapset mukana eikä tosiaan oltu syöty vielä mitään niin lähdimme). Saatuani tilattua pojille ruuat, Evidensiasta  soitettiin lupaa Milan nukuttamiseen, vointi oli romahtanut heti kun oltiin lähdetty, kuvissa keuhkot olivat täynnä nestettä, eikä Mila ollut enää tässä maailmassa. Annoin luvan laittaa sen viimeisen piikin. Pojat söivät ruokansa, itse en pystynyt. Lähdettiin takaisin Evidensiaan sanomaan Milalle hyvästit ja sopimaan tuhkauksesta. 

Ajomatkasta en oikein muista mitään, en edes sitä muistanut että äiti oli soittanut ja kertonut että kuivaamossa on myrkkyä ollut. Puhelu palasi mieleeni vasta myöhemmin, ehkä en halunnut uskoa sitä vaan työnsin sen mielestäni pois. ViikkoMilan kuolemasta haettiin tuhkauurna kotiin. Milan paikka on nyt sen oman Vuoden 2012 Oulaisten kennelkerhon tokokoira pokaalin vieressä :( Tätä kirjoittaessa (25.6 kuolemasta on kulunut jo yli kaksi kuukautta, mutta edelleen se on vaikea käsitellä...Ikävä on eikä se mene pois. 

uurna hyllyssä. Huono kuvanklaatu, kännykällä otettu.

 

 

                                      MILA 29.10.2009 - 21.4.2017 

                "Vapaa! Mene vaan,se on viimeinen käsky, uutta käskyä ei tule" 

Blogi on elellyt hiljaiseloa, mutta elämässä on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Unna berni tuli joukkoomme 18.4 Venäjältä. Unna tuli minulle sijoitukseen Aulilta (kennel Alpweiden) ja Paulalta (kennel Janipan) molemmat pitkänlinjan bernikasvattajia. 

Ada astutettiin kesäkuussa Harvahampaan Icke så fortilla eli tuttavallisemmin Ranella. Rane on oikein ihana flatti herra. Tulossa myöhemmin Ranen omistajan kertoma esittely Ranesta.

Viime viikolla käytiin Unnan kanssa harjoittelumielessä Oulaisten kennelkerho ry:n järjestämässä mätsärissä, Unna käyttäytyi todella hyvin, ollen parikilpailussa punainen, mutta ei päässyt jatkoon enää kun punaisten parhaita laitettiin järjestykseen. 

Nyt kuitenkin tähän päivään. Illalla oltiin kerhon järjestämällä arkitottelevaisuus kurssilla, vetäjänä toimi Niina. Olin tyytyväinen siihen miten Unna käyttäytyi porukassa, sekä kiinni jäettynä aidan tolppaan muiden tehdessä. Harjoiteltiin kontaktia, sekä Niin atutki Unnan kun seisotin sitä. Juostiin myös näyttelyrinkiä porukalla. Väliaikoina tehtiin pikkusen tokoa, Pidin Unnaa sivulla ja palkkailin kun piti kontaktia, seuruun aloitusta tein niin että palkkasinsitten kun lähti hyvin seuraamaan mukana. Odotellessa käskytin myös olemaan maassa "käy siihen" käskyllä, eli se minkä haluan tokossa olevan meillä se kun pitää olla paikallaan esimerkiksi tuomarin kommentteja kuulemassa tms. Kurssi kestää neljä kertaa, mutta ellen saa kahta viimeistä sunnuntaita vaihdettua aamuvuoroon, koska toiveesta huolimatta mulle oli laitettu iltavuoro :/ 

Ens lauantaina Unna starttaa näyttelyuransa, Sennen erkkarissa Jyväskylän lähistöllä. Numerolappu tuli ollen nro:lla 13... Eli viimeinen pentu kehässä. Toivottavasti tuo "epäonnen luku" ois meille vieläkin se onnen luku :)

Nyt ollaan otettu "kuuriin2 tuo merkin kierto, sehän meni joskus syksyllä ihan laukalla, mutta nyt kun pitkän tauon jälkeen kokeilin Dogantti hallilla treeneissä sitä, ihan helpponakin versiona, niin laiskasti ravilla meni :) Eilen ja tänään ollaan omalla pihalla sitä tehty, lelupatukka palkkana kun on kiertänyt tötsän ja kyllähän se kotona tekee laukalla, pitkältäkin matkalta. Onko tässä sitten epävarmuus vielä liikkeessä ja kun tehtiin vieraassa ympäristössä pitkän tauon jälkeen niin meni ravilla..

Seuraamista ollaan myös tehty, välillä oon påalkannut käännöksissä, välillä perusasennosta välillä liikkeestä.. Noudossa oli ongelma se että otti tassuilla vastaan kapulaa, mutta adahan tykkää makupaloista paljon, niin aloin tekemään niin että heitin tai vein kapulan ja lähetin hakemaan, just kun Ada nappaa kapulan juoksin karkuun ja sanoin vapautus palkalle merkin, seuraava minen ja tarttui heti suullaan hyvin kapulaan ja oli kiireellä tulossa mun luo ja vapautin samalla tavalla. Nyt kun tätä on jonkin aikaa tehty ja kapulaan tarttuminen pääsääntöisesti onnistuu, oon antanut juosta pidemmälle minua kohti kapulan kanssa ennen palkalle pääsyä vauhdissa, ja oon kokeillut sitäkin että odottanut että tulee ihan sivulle istumaan ja pitää hetken kapulaa paikallaan ja sitten saa vapautus käskyn. 

Tänään koin sellaisen keväisen ahaa elämyksen, kuten niin monena vuonna aiemminkin näihin aikoihin, että voisin taas hieman panostaa reeneihin enemmän.  Toki että ehkä pieni tilanne päivitys voisi olla paikallaan ennen kuin päivitän tämän ja eilisen reenejä. Hmmn mistähän aloitan.. Vuosi 2015....syksyllä.. Noppa sai toisen sertinsä heti seuraavana viikonloppuna kun oli ekansa saanut. Paikkana oli tuolloin Pyhäjoki, Noppa hienosti PN 2 SERT! Ada puolestaan kävi taipparit suorittamassa TOivakassa, hieman jännitti mutta läpi meni, samalla saatiin siis "lupa" anoa FI MVA titteliä joka myönnettiin 28.10.2015!! siinä ehkä ne tärkeimmät viime vuoden tapahtumat, meidänhän piti reenata ja ja ja tehdä vaikka mitä, mutta kuinkas kävi. Emäntä koki totaalisen väsymyksen ja tuntui etten selviä edes koulusta, saatikka jaksa mitään ylimääräistä. Mutta vuosi 2016 Aloitettiin hieman toiveikkaammin ja tavoitteena vain selvitä siitä mistä pakko, ja tehdä sitä mitä itse haluaa. 

Vuosi 2016 aloitettiin tammikuussa Kajaani KV:stä jonne olin ilmoittanut molemmat sekä adan, että Nopan. Alkuun olin suunnitellut että otan omaa lomaa ja yövyn hotellissa koirien kanssa, mutta sitten kuitenkin peruin hotellin ja ajelin Kajaaniin molemmille päiville. Lauantaina oli ensin Adan vuoro , ada hienosti VAL ERI 2 SA PN 4, valioluokassa oltiin hienosti heti Hilman jälkeen. mutta paras narttu kehässä pari narttua sijoittui siihen väliin, mutta tosi tyytyväinen olen tuohonkin! Sunnuntaina oli sitten Nopan vuoro, tuomari oli vaihtunut ja murut arvosteli Marjatta Pylvänäinen- Suorsa, Noppa oli ainut narttu joka ois sertin saanut ottaa vastaan, mutta jo heti kuullessani tuomarin sanelevan arvostelua tiesin ettei niin tule käymään kuitenkaan, Noppa sai AVO EH 1. Helmikuussa ajeltiin sitten Tornion ryhmänäyttelyyn , sielläkin tuomarimuutos ja Pekka Teinin tille oli flateille tullut Joko Leiviskä. Jouko ei tykännyt Adasta, arvostelussa ei tainnut olla yhtään positiivista kohtaa :) Mutta kuitenkin VAL EH 4. Adan kanssa olen jo kyllä oppinutkin että s on joko EH tai sitten tosi hyvin, muta sitä ei voi ikinä tietää .. 

Vuodelle 2016 suunnitelmissa on Adan kanssa pyörähtää lomalla ulkomailla asti ja tokoilla, sekä käydä myös kokeissa. Muutamiin ryhmiksiin olen jo myös ilmoittanut, mutta niihin en vielä tiedä pääsenkö varmasti lähtemään, koska poikien jääkiekko harrastus vie niiin paljon viikonloppuja, ja ainakin yhteen isompaan turnaukseen oli näyttelyn kanssa päällekkäisyys.  Nopan kanssa metsästetään viimeistä sertiä. Ja ehkä meille muuttaa myös pikkuinen karvavauva joskus vuoden aikana :)